Ajatuksia ja muistoja vuosien varrelta

Suomihan on Euroopan kärkipäässä kaikessa mahdollisessa: koulutuksessa, terveydenhuollossa ynnä muissa. Luullaan että huippuahan siellä Suomessa kaikki on.

Tokihan meillä asiat on hyvin ja terveitä ollaan, ei siinä mitään. Mutta epäkohtiakin löytyy. Varsinkin syrjäisillä maaseutupaikkakunnilla on ankeat oltavat, kyläkouluja lakkautetaan, sosiaali- ja terveyspalveluita ei enää saakaan helposti, kun välimatkat suurenee jopa satoihin kilometreihin. Miksi näin halutaan?

Selitykseksi herrat sanovat, että kulut vähenevät. Kyläkoulut olisivat monesta syystä kannattavampia kuin keskuskoulut. Kaiken lisäksi eikös ne pienet luokkakoot kouluissa olisi parempia kuin isot?

Perusteita pienien luokkakokojen ja kyläkoulujen paremmuudelle: Opetus menisi paremmin perille eikä keskityttäisi ylimääräiseen höpöttämiseen, kurin saisi nopeasti luokkaan, materiaalia ei tarvitsisi hirveitä määriä, koulukiusaaminen vähenisi huimasti, maaseudulla ihanteelliset liikuntaympäristöt sekä tulisivathan ne koulukyydityskustannuksetkin halvemmiksi.

Minä muistan meillä Pyhäjärvellä, kun kyläkoulu Jokikylästä vuoden 2007 keväällä lakkautettiin. Kävin silloin kolmatta luokkaa, muistan kun huhut alkoivat kiertää ja kuulin että Jokikylän koulu lakkautettaisiin. Hirveäähän se oli. Ihana koulunkäynti kolmen-neljänkymmenen oppilaan joen rannassa olevassa vanhassa ja tunnelmallisessa koulussa, loppuisi siihen paikkaan.

Mahtoikohan ne herrat ajatella, miltä ikänsä siinä koulussa olleelta rehtorilta, oppilailta, henkilökunnalta ja ennen kaikkea jokikyläläisiltä mahtoi tuntua? Tuskinpa vain.

Ei se koulu voinut viedä niitä kuluja kyllä mahdottomia, olen siitä sataprosenttisen varma. Muistan kuin eilisen, kun liikuntatunnilla hiihdettiin pitkin pellonreunoja auringon paistaessa hohtaville pakkashangille. Koululle kun tultiin niin Riitta-keittäjä oli lämmittänyt mehua meille punaposkisille hiihtäjille.

Laskiaisena otettiin pulkat ja rattikelkat kotoa koululle ja aamusta tehtiin tehtäviä jonkun aikaa. Sitten lähdettiin mäenlaskuun, Riitta oli pakannut matkaan laskiaispullia ja lämmintä kaakaota termospulloon, pullat syötiin ja kaakaot juotiin mäenlaskupaikalla. Välitunneilla pelattiin tönttistä, kukkulan kuningasta ja muita pelejä ja leikkejä.

Ja ne joulujuhlat, niitä ajatellessa tulee ihan tippa silmään. Jokikylän koulun joulujuhlat olivat kerrassaan mahtavia. Joulujuhlien valmistelu aloitettiin jo yleensä paria päivää aikaisemmin, että kaikki ehdittiin laittamaan kuntoon. Yläluokan tytöt aloittivat jouluteeman piirtämisellä liitutaululle, me pojat lähdettiin hakemaan vintiltä tuoleja juhlaa varten. Sitten avattiin keskiluokan ja yläluokan ovet, silloin tilasta tuli yhtenäinen sali. Tuolit aseteltiin ja joulujuhlan kenraaliharjoitukset alkoivat. Hyvin sujui jokaiset joulu- ja kevätjuhlat. Joulupukkikin kävi lahjat jakamassa joulujuhlaillan päätteeksi.

Viimeinen kevätjuhla oli kova paikka, kun tiedettiin että syksyllä ei enää palata kotoiseen opinahjoon. Silloin kaikki olivat surullisia ja liikuttuneita. Ikimuistoiset olivat ne neljä vuotta Jokikylän koululla. Olen aidosti ylpeä, että sain käydä Jokikylän koulua edes ne neljä vuotta!

VILI HERNETKOSKI 14 v. (kesk.) pyhäjärvi