Toimintaympäristömme muuttuu nopeasti

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 200 vuotta autonomisen Suomen syntymisestä. Kun tarkaste-lemme autonomisen Suomen syntymistä ja myöhemmin maamme itsenäistymistä, huomaamme kansakuntamme käännekohtien liittyneen suurvaltojen siirtoihin maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tässä todellisuudessa elämme yhä, mutta uusin ehdoin. Perinteisen suurvaltapolitiikan välineet ovat yhä suuremmassa määrin aseiden sijaan velkakirjoja, maailmankaupan ehtoja, öljyä, kaasua, puhdasta vettä ja elinkelpoista viljelyalaa. Elämme moninapaisen turvallisuusympäristön aikaa, jota määrittää valtioiden keskinäisriippuvuus. Pienen kansakunnan henkivakuutus syntyy viisau-desta ennakoida ja ymmärtää maailman muuttumista, tahdosta määrittää oma paikka kansakun-tana kansakuntien joukossa sekä kyvystä edistää sosiaalista vakautta koko ihmiskunnassa.

Venäjän ja Georgian sota viime vuonna osoitti, etteivät perinteiset sotilaalliset uhat ole kadonneet Suomenkaan lähiympäristöstä. Silti on tärkeää havaita, että kylmän sodan päättymisen jälkeen perinteisten sotilaallisten konfliktien todennäköisyys on pienentynyt huomattavasti. Sotien määrä on vähentynyt. Aikamme oraakkelit eli ulkosuhteiden tutkijat pitävät esimerkiksi suurvaltojen väli-siä perinteisiä sotia erittäin epätodennäköisinä. Kun 1990-luvun alussa sodaksi määriteltäviä kon-flikteja oli vuodessa yli 50, vastaava luku oli muutama vuosi sitten reilu 30. Lisäksi aseellisissa tais-teluissa kuolleiden määrä siviilit mukaan lukien on jatkanut samankaltaista laskevaa suuntaa jo pidemmän aikaa. Turvallisuusympäristömme on muuttunut.

Turvallisuudesta huolehtiminen on huolehtimista ihmiskunnan sosiaalisesta, ekologisesta ja talou-dellisesta hyvinvoinnista. Suomen ulkosuhde- tai globaalipolitiikkaa ei johdeta enää aikaisempien vuosikymmenten tapaan keskitetysti yhdestä ministeriöstä, vaan maamme kansainvälisessä roolis-sa korostuvat monet epäviralliset ja ei-valtiojohtoiset toimijat. Kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä ja tiedeyhteisö näyttelevät voimistuvaa roolia globaaleina vaikuttajina. Tähän perinteisesti valtio-johtoisen ulkosuhdepolitiikan on taipuminen, mikäli se ei halua näivettyä lähetystöillallisten jälki-ruokapöytään.

Ihmiskunnan tulevaisuutta määrittelee ratkaiseva kohtalonyhteys perinteisen ulko- ja turvallisuus-politiikan, ympäristöpolitiikan ja kehitysmaiden asemaan vaikuttavan kehityspolitiikan välillä. Tur-vallisuutta ja yhteiskuntien vakautta voidaan edistää kestävästi ainoastaan onnistumalla yhtä aikaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja globaalin köyhyyden poistamisessa. Toivoa uudesta herää-misestä antoi kymmenisen vuotta sitten Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa valtioiden johtajien lupaus puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Nykyisellään toimet eivät riitä tavoitteen saavut-tamiseen. Todellista tahtoa ei ole löytynyt.

Pienen kansakunnan turvallisuudesta huolehtiminen vaatii siis viisautta ennakoida ja ymmärtää maailman muuttumista, tahtoa määrittää oma paikkamme kansakuntana kansakuntien joukossa sekä kykyä edistää sosiaalista vakautta koko ihmiskunnassa. Tämä vaatii keskittymistä oleelliseen. Keskustalla on käynnistyvän tavoiteohjelmavalmistelun edetessä välttämätön tehtävä rakentaa Suomen globaalipolitiikasta vaikuttavaa ja konkreettista. Ihmisyysaate, joka korostaa köyhän asiaa ja kansanvaltaa, luo tähän vahvimman mahdollisen perustan.

Toivon, että kerrot tällä keskusteluareenalla rohkeasti ajatuksiasi. Millaisena näet Suomen turvalli-suusympäristön? Mitä päätöksiä vaaditaan globaalin köyhyyden ja ilmastonmuutoksen hillitsemi-seksi yhtä aikaa? Miten kansallisvaltioiden rajat ylittävää päätöksentekoa on mahdollista tehostaa?

Anneli Jäätteenmäki, Keskustan kansainvälisyys-teemaryhmän puheenjohtaja
anneli.jaatteenmaki@europarl.europa.eu