Sukupuolivaikutusten arviointi (SUVAUS)Yksi sukupuolinäkökulman ja tasa-arvon valtavirtaistamisen tärkeimmistä keinoista on sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus (gender impact assessment). Vaikka Suomi on monella tapaa sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaa kansainvälisestä perspektiivistä katsottuna, monet uudet keskustelun aiheet ja tasa-arvon edistämisen välineet ovat meillä tuontitavaraa. Sukupuolivaikutusten arviointi hyvänä käytäntönä on kotoisin YK:sta, jossa sitä on jo pitkään edellytetty sekä projektien suunnitelmissa että arvioinnissa. Kansainvälisesti sukupuolivaikutusten arvioinnin historia alkaa Pekingissä 1995 järjestetystä neljännestä maailmankonferenssista, jossa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa kehotetaan hallituksia ja muita toimijoita ottamaan sukupuolinäkökulma huomioon kaikilla aloilla, sekä arvioimaan päätöksen vaikutuksen naisiin ja miehiin. Suvauksen periaatteisiin kuuluu toimenpiteen, hankkeen tai lakiesityksen arviointi sen kannalta, miten se vaikuttaa miehiin ja naisiin. Toimenpiteet, esitykset ja hankkeet voivat olla näennäisesti neutraaleja, mutta kohdistua silti eri tavoin eri sukupuoliin vahvistaen eriarvoisuutta. Vain harvoin toimenpiteiden sukupuolivaikutukset ovat suoria tai välittömiä ja siksi tasa-arvoulottuvuutta on sukupuolisokeassa organisaatiossa vaikeaa tunnistaa. Huomioitavaa on, että suva täytyy tehdä siinä vaiheessa, kun on vielä olemassa todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tavoitteena on siis välillisen syrjinnän estäminen. Suvausta on harkittava silloin, kun toimenpide kohdistuu ihmisryhmiin tai alueille, joilla naisten ja miesten välillä on merkittäviä eroja. Sukupuolivaikutuksia arvioidaan esimerkiksi lakeja valmisteltaessa, ja sitä on toteutettu useilla valtionhallinnon aloilla. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla suvauksen periaatteiden käyttöönotto myös kuntasektorilla ja yksityisissä yrityksissä. Näillä kaikilla yhtenä keinona sukupuolivaikutusten arviointiin toimii tasa-arvosuunnitelma, joka tulee tehdä organisaatiossa, jossa työskentelee 30 ihmistä. Työnantajan ja työntekijöiden tulee toteuttaa suunnitelma yhteistyössä. Budjettisuvaus Ensimmäiset aloitteet sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi talousarvioon tehtiin 1980-luvulla Australiassa. Vuoteen 2006 mennessä kokemuksia on jo yli 50 maasta. Aktiivisimmin asiassa ovat toimineet kehitysmaat, eteläisen pallonpuoliskon valtiot sekä brittiläisen kansainyhteisön maat. Sukupuolitietoinen budjetointi tai gender-budjetointi (genderbudgeting, gender-responsive budgeting, gender-sensitive budgeting) tarkoittaa hallituksen tulo- ja menopolitiikan ja sen vaikutusten arviointia naisten ja miesten kannalta. Budjetti eli talousarvio on aina myös poliittinen kannanotto, joka ilmentää hallituksen prioriteetteja ja sitoutumista tietynlaisiin poliittisiin päämääriin. Ensisilmäyksellä talousarvio saattaa näyttää sukupuolineutraalilta, mutta julkisten varojen käytöllä on kuitenkin erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin riippuen heidän yhteiskunnallisesta asemastaan, rooleistaan, tarpeistaan ja elämäntilanteistaan. Sukupuolitietoisessa budjetissa pyritään vastaamaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin ja arvioimaan kuinka hyvin tasa-arvo toteutuu julkisissa palveluissa tai esimerkiksi verotuksessa. Sukupuolitietoisella talousarviolla ei siis tarkoiteta erillistä naisten budjettia eikä välttämättä naisiin kohdistuvien hankkeiden rahoituksen lisäämistä tai varojen jakamista tasan miesten ja naisten kesken, vaan huomion keskipisteessä ovat taloudellisten päätösten vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon. On kuitenkin huomioitava, etteivät naiset ja miehet ole yhtenäisiä ryhmiä, jotka haluavat tai tekevät samoja asioita. Niinpä sukupuolten tasa-arvoa tarkastellessa on syytä huomioida myös esimerkiksi vertailtavien ihmisryhmien ikä, tulotaso, etninen tausta tai maantieteellinen sijainti. Sukupuolitietoinen budjetointi on vähitellen vakiintunut keskeiseksi sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen välineeksi. Australialaisen taloustieteilijän Rhonda Sharpin mukaan sukupuolitietoisilla budjettihankkeilla tavoitellaan erityisesti kolmea asiaa. Ensiksi pyritään lisäämään päättäjien tietämystä tasa-arvoasioista sekä politiikan ja talousarvion erilaisista vaikutuksista naisiin ja miehiin. Toiseksi hallitukset halutaan saada käytännössä tekemään sen, mitä luvattiin, ja toteuttamaan kansallisissa ja kansainvälisissä sitoumuksissa määriteltyjä tasa-arvotavoitteita. Kolmanneksi pyritään vaikuttamaan budjetointiin ja muuttamaan budjettia sukupuolivaikutuksiltaan tasa-arvoisemmaksi. Parempi tietoisuus päätösten vaikutuksista eri sukupuolten kannalta on myös omiaan lisäämään talouden tehokkuutta. Miten julkiset varat vaikuttavat naisiin ja miehiin? Muutamia esimerkkejä: Naiset käyttävät tyypillisesti enemmän julkisia kulkuvälineitä ja ovat niistä riippuvaisempia kuin miehet. Jos perheessä on yksi auto, on se useimmin miehen käytössä. Näin ollen julkisen liikenteen toimivuus vaikuttaa eri tavoin naisiin ja miehiin työssä ja vapaa-aikana. Palkkaerot, naisten poissaolot työmarkkinoilta sekä suurempi osuus pienipalkkaisissa töissä vaikuttavat siihen, että naiset ansaitsevat kaikilla aloilla vähemmän kuin miehet. Verotuksen alentaminen hyödyttää enemmän miehiä kun taas progressiivinen verotus tasaa naisten ja miesten tuloeroja. Kotien palkaton hoiva- ja kotitaloustyö on valtaosaksi naisten tekemää. Terveydenhuollon säästöt voivat siirtää potilaat koteihin hoidettaviksi. Lähteet ja lisätietoa: |
